Keskustelupalsta-riippuvuus

Nyt on meneillään paastonajan viimeiset viikot. Paastonaika on itselle usein ristiriitaista aikaa. Usein otan jonkun asian, josta paastota, ja se voi tehdä elämästä enemmän tai vähemmän ei-niin-mukavaa. Tosin usein huomaan myös, että on todella vapauttavaa paastota jostain. No, joka tapauksessa, paastonaika on usein sellaista pitkää odotusta. Kunpa tulisi jo ihana ja iloinen pääsiäinen ja kevät! Usein rukoilen, että jollain tavalla Jumala toimisi minussa paastonaikana; kuulisi rukouksiani tai opettaisi jotain. Usein paastonaikana olen todennut, että oma paastoaminen on niin kovin heikkoa ja vajavaista, ja ne odotukset omasta innosta ja virkeydestä ovat kyllä usein jääneet täyttymättä. Silti koen, että paastonajassa on jotain todella hienoa ja merkityksellistä, kuten tänäkin vuonna. 

Olen ollut nyt monen tekijän summana aika heikoilla fyysisesti tänä paastonaikana. Olen ottanut muutamia asioita paaston kohteiksi, mutta jälleen oma voima on ollut vähäistä. Jotenkin tämän heikkouden keskellä olen Jumalan armosta saanut oivaltaa monia asioita. Ensinnäkin, olen tajunnut, miten vähän ymmärrän sitä, mitä Jeesus todella teki ristillä puolestani. Toiseksi - ja mistä nyt enemmän kirjoitan-, olen tajunnut, miten lujassa jotkut tavat ovat minussa, ja miten vaikeaa on päästää irti joistain toimintatavoista. Nyt kerron yhden asian, joka on yksi (pääasiassa haitallinen) toimintatapani:

Minulla on kausia, kun luen paljon netin keskustelupalstoja tietyistä aiheesta (en siis muuten vain). Olen päättänyt ainakin sata kertaa elämäni aikana, että nyt loppuu niiden seuraaminen, koska useimmiten seuraa vain levoton olo ja pelko. Nyt päätin taas, ja tällä kertaa olen aika tosissani. Olen toki ollut ehkä ennenkin, mutta nyt yritän (taas) tosissani. 

Miten ihmiset ovat ennen pärjänneetkään ilman keskustelupalstoja, kaksplussia, vauvapistefiitä ja suomikaksnelosia? Vaiva, kun vaiva, ongelma kuin ongelma, niin sen kysymys ja vastauksia löytyy keskusteluista. Kokeile vaikka! Mäkin oon kokeillut! Aina löytyy joku, joka on miettinyt minua ennen samaa ongelmaa - ja tämä on keskustelupalstojen positiivinen puoli! Aikaisemminkin kirjoitin vertaistuesta, ja sitä kokee saavansa, kun etsii vastauksia. On paljon muitakin, jotka kamppailevat saman ongelman kanssa! Hyvässä lykyssä voi löytää vielä hyvän ratkaisun ongelmaan. Siinä sitten taitaa olla ne hyvät puolet. 

Olen elämäni aikana etsinyt vastauksia erityisesti terveyteen ja viime aikoina lapsiin liittyviin ongelmiin. En ole koskaan itse kysynyt mitään, vaan etsinyt valmiita kysymys-vastaus-ketjuja. Mikä sairaus on kyseessä, kun on koko ajan pientä lämpöä? Lääkkeen X käyttö unettomuuteen. Mitä tehdä, kun vauva heräilee kokoajan? Miksi taapero valvoo yöllä? Kuinka usein syötte särkylääkkeitä? Ensimmäiset raskausoireet. Apua, tikku meni kynnen alle! Outoa vatsakipua alavatsassa. Muutamia nimetäkseni...

Koen, että netin keskustelupalstojen lukemisesta on itselle paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Huomaan, että olen niistä riippuvainen, sillä monesti nyt olen päätöksen jälkeen ajatellut, että no voisin katsoa sieltä, kun joku ongelma tulee mieleen. Jotenkin noloa tunnustaa tämä, että olen niin riippuvainen siitä, millaisia kokemuksia muilla (tuntemattomilla) on, eikä enää oma maalaisjärki ja omat ihmissuhteet riitä. Toki siis edelleenkin varmasti luen netistä asioita, mutta koitan pysyä asiantuntijalinjalla ja esim. blogeissa. Pääni menee sekaisin, kun koitan poimia totuutta miljoonista eri mielipiteistä. Sitten herää toki kysymys, mihin asiantuntijaan voin luottaa? Pyörittääkö lääketeollisuutta vain raha? Voinko luottaa, että se, mitä tutkijat ovat tutkineet, on todella turvallista ja luotettavaa? Pakko kuitenkin vetää raja johonkin, ja vain uskaltaa luottaakin. Oma kokemus sen sitten kertoo. Niin, ja se maalaisjärki. Se tuntuu nykyihmiseltä kadonneen, ja apua, minä taidan kuulua sellaiseen ryhmään! Pois se minusta!

Avartavaa paastonaikaa itse kullekin! ;)