Suuntaa ajatukset hyvään!

Nyt puhutaan paljon positiivisesta psykologiasta, jossa ihmisen hyvinvointia lisätään muun muassa kiitollisuuden ja hyviin asioihin keskittymisen avulla. Se ei kuitenkaan ole mikään uusi keksintö. Meidät luoneena Jumala on sen jo alusta asti tietenkin tiennyt. Siksi Hän tuo Sanassaan paljon esille ilon, kiitoksen ja tyytyväisyyden merkitystä. 

Olen lukenut viime aikoina Paavalin lyhyempiä kirjeitä (kirjeet Galatalaisille, Efesolaisille, Filippiläisille ja Kolossalaisille). Niistä eritoten Filippiläiskirje korostaa tuota iloa Herrassa, ja yleensä paras kohta minulle on kehoitus iloita aina Herrassa ja olla murehtimatta (Fil.4:4-7). Nyt kirjeestä kuitenkin nousi noita tuttuja kehotuksia seuraava kehotus:

 ...ja vielä veljet, kaikki,

mikä on totta, 

mikä kunnioitettavaa, 

mikä oikeaa, 

mikä puhdasta, 

mikä rakastettavaa, 

mikä hyvältä kuuluvaa, 

jos on jokin avu 

ja jos on jotakin kiitettävää, 

    sitä ajatelkaa. (Fil.4:8)

Olen miettinyt, miksi Jumala ei vaan ota minulta murhehtimista pois ja täytä minua ihmeellisesti rauhallaan. Olen ajatellut, että jos vaan tosi kovasti jaksaisin rukoilla, luottaa ja uskoa, niin ehkä se häipyy. Toki tällaisia yliluonnollisia hetkiä saa toivoa ja saattaa tullakin, mutta sitten taas tuo taivashetki laimenee, ja arki tulee takaisin. Olen viime aikoina alkanut löytää Raamatusta kuitenkin toisenlaista viestiä, kuin mitä nuo aikaisemmat ajatukseni ovat olleet. Raamattu itse asiassa antaa meille uskoville aika paljon kehotuksia myös mielen alueelle, ei vain kehotuksia hyviin tekoihin, antamiseen liittyen tai seurakunnassa palvelemiseen. Jumala tietää, millaista tekoa olemme ja miten helposti katsomme itseemme ja lannistumme. Siispä Hän tahtoo auttaa meitä antamalla meille keinoja Hänen tuntemisensa lisääntymiseen ja niin myös luottavaisempaan ja toivekkaaseempaan mieleen, mikä taas lisää meidän yleishyvinvointia. 

Tuo yllä oleva jae on yksi tällainen suuntaviitta ja keino. Voimme suunnata ajatuksiamme (ja toki puheitamme) hyvään. Olen huomannut, että valitukseni on nyt tullut tieni päähän. Minua ei auta enää se, että vuodatan rukousvihossa ongelmani tai kirjoittaisin tähän blogiin valituksiani, vaan nyt tarvitsen toisia keinoja. En väitä, etteikö tuollaisiakin tarvita, mutta nyt itse tarvitsen nimenomaan kiitosta, iloa, rentoutta, vapautta, puhtautta ja hyvyyttä. Siispä tahdon ottaa ohjenuorakseni tuon. Minulla on tapana tehdä monista asioista itselleni lakia (siis sellaista orjuuttavaa pakkopullaa), mutta tästä sellaista on vaikea tehdä.

Kun Jumala meille kehotuksia antaa, Hän tietää, ettemme niihin itsessämme kykene. Voi miten pystyisinkään ajattelemaan puhtautta ja hyvyyttä, kun olen kuitenkin syntinen. Jumala ei jätä meitä yksin, vaan antoi Pyhän Henkensä avuksi tähän hommaan! 

Think Him, His Words and all His gifts!

Puethan minut ylistyksen viittaan

Esra luki kansalle Mooseksen lain kirjaa (siis niistä samoja kirjoituksia, joita me luemme Raamatusta). Nehemian kirjan luvussa 8 kerrotaan, miten luettu vaikutti:

• Kaikki läsnäolevat näet itkivät kuullessaan, mitä laissa sanottiin. (jae 9)
• Niin koko kansa juhli...ja vietti suurta ilojuhlaa. He olivat ymmärtäneet, mitä heille oli julistettu. (jae 12)

Vielä Esra kehotti: Onhan tämä päivä meidän Herrallemme pyhitetty. Älkää olko murheellisia, sillä ilo Herrassa on teidän voimanne. (jae 10)

Sanan (=Raamatun) lukeminen ja sen ymmärtäminen tuo siis sekä itkun ja ilon. Tarvitsen kumpaakin. Tarvitsen sitä, että Sana sattuu. Siis sitä, että tajuan, että olen syntinen ja että Jeesukseen uskovanakin laiminlyön Hänen kehotuksiaan. Sitten tarvitsen sitä iloa - voi, miten sitä kaipaankaan! Tahdon tajuta armon ja kaiken tämän ihmeellisyyden, että saan olla Jumalan lapsi. Mitä kaikkea lahjoja siihen sisältyykään!

Rukoukseni on (Jes. 61:3): Anna meille iloöljyä murheen sijaan ja ylistyksen viitta masentuneen hengen sijaan!

Olen miettinyt erilaisia keinoja lisätä iloa, mutta tajuan myös, etten sitä voi ammentaa itsestäni, vaan juurikin siitä samasta, mistä Esran ja Nehemian aikana ammennettiin: Jumalasta ja Hänen Sanastaan. Toki voin ohjata itsekin mieltäni näkemään Hänen lahjojaan kaiken sen muun aikaa, kun en lue Raamattua. Olenkin alkanut pitää kiitosvihkoa keittiön ikkunalla. Voin siihen aina muistaissani laittaa kiitosaiheita, ja näin kouluttaa mieltäni näkemään hyvää. Sitä hyvää, mikä kaikki tulee Herralta. 

Tässä muutamia esimerkkejä kiitosvihosta:

• Koti-ilta
• Kirpsakka, kaunis ilma
• Tiskikone pesee tiskit
• Helpottava itku
• On vapaapäivä
• En tullutkaan kipeäksi
• Suht siisti koti

Tässä muutamia Jumalan lahjoja, joita viime päivinä on noussut Raamatusta: 

• Voittopalkinto (Fil.3:14)
• Vanhurskaus (Fil 3:9)
• Saamme pukeutua sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen,  sävyisyyteen, kärsivällisyyteen ja ennen kaikkea rakkauteen. (Kol.3:12-14)
• Kristuksen rauha (Kol.3:15)
• Kristuksen Sana (=Raamattu) (Kol.3:16)
• Hengen hedelmä: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensä hillitseminen (Gal 5:22)
• Kristus asuu meissä. (Ef. 3:17)

Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme! Iloa päivään!

Näe Näkymätön!

Tahdon nähdä Näkymättömän

 "Uskossa hän (Mooses) lähti Egyptistä pelkäämättä kuninkaan vihaa. Ikään kuin nähden Näkymättömän hän kesti." Hepr.11:27

Heprealaiskirjeen luvussa 11 esitellään meille uskon esikuvia. Minua puhuttelee, ettei heidän uskossaan ollut kyse omasta voimasta, vaan Jumalan suuruudesta. Jumalan suuruus ja luottaminen siihen antoi heille voimaa jaksaa, vaikkeivat he nähneet, tunteneet ja kuulleet kokoaikaa Jumalan läsnäoloa.  He TIESIVÄT, että Jumalan kyllä toteuttaa lupauksensa, ja vaikkeivat aina olisi pysyneet tässä tietoisuudessa, siltikin Jumala toteutti lupauksensa. Jumala on niin erilainen kuin me, jotka niin mielellämme mittaisimme uskon vahvuuden omien tunteidemme mukaan. Toki itse kovasti rohkaistun, jos koen vahvasti, että nyt minua kuullaan ja nyt todella uskon, mitä rukoilen. 

Mielestäni tuo yllä oleva kohta on mahtava. Miten voisimme nähdä Näkymättömän? Näkymätön tulee meille näkyväksi niin monella tapaa. Onhan meillä näkyvä Sana, jota saan kuulla ja nähdä. Uskomatonta! Lisäksi saan aina ehtoollisessa näkyvästi, tuntuvasti ja maistuvasti Näkymätöntä - vieläpä yhdistettynä kuultavaan Sanaan: Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Näiden varmojen kanavien lisäksi voin myös päivän mittaan muistuttaa itseäni, että Näkymätön on kokoajan kanssani. Voin ympäröidä itseni asioilla, jotka muistuttavat asiasta: risti kaulassa, ruokarukoukset, Raamatunlauseita seinällä, ristinmerkin tekeminen ja mikä tahansa muu, mikä voisi muistuttaa Hänestä. Tämä siksi, että minä kestäisin, ei siksi, että pelastuisin. Siihen riittää yksin usko ja kaste, mutta tarvitsen niin kovin usein muistutusta Näkymättömästä, että tahdon näitä keinoja käyttää - jotta kestäisin. 

Iloa ja vapautta

Tämän blogin nimi on Iloon ja vapauteen. Olen ollut jo monta vuotta negatiivisten ajatusteni ja tunteideni vanki. Pelot, jännitys, murheet, stressi ja ongelmakeskeisyys määrittävät päiviäni, vaikka kuinka tahdon elää, nauttia ja iloita. Tahdonko tarpeeksi? Miksi en muutu? Miksi en saa positiivisuutta voittamaan?

Tänä aamuna Raamattua lukiessa tajusin, etten sitä omassa voimassani saakaan, enkä saa sitä sillä, että yritän kovasti. Yritän kovasti kääntää ajatukseni murheen tullessa, mutta en onnistu. Ajatukseni palasivat tähän blogiin. Olen yrittänyt aloittaa tätä monesti, mutta aina se jää. Tämän tarkoitus oli aluksi, että pohtisin ongelmiani täällä, mutta neljän vuoden aikana olen huomannut, ettei ongelmien analysointi ja pohtiminen oikeastaan auta. Olen käynyt psykoterapiassa, ja saanut siitä nyt hyviä keinoja ongelmien käsittelyyn. Tarvitsen nyt lisää Jumalaa, tarvitsen iloa, tarvitsen luottamusta, Henkeä! Millä muulla saan sitä kuin Raamatun Sanalla, seurakunnalla, ehtoollisella ja rukouksella? Tässä blogissa ajattelin keskittyä siis siihen kaikkeen HYVÄÄN, mitä Jumala minulle ja meille on antanut. Mikään muu ei nosta minua negatiivisuudesta kuin se, että YMPÄRÖIN itseni TOTUUDELLA. Mitä kaikkea mahtavaa onkaan Jumalan Sanassa ja lupauksissa. Tahdon myös nähdä kaiken sen hyvän, mitä on ympärillä, Jumalan luomassa maailmassa - mikä tulee ilmi kaikessa heikkoudessakin.

Ajattelin pyrkiä siis kirjoittamaan siitä, mitä asioita oivallan Raamatun äärellä ja Hänen luomakuntaansa seuraillen. Katsotaan, miten onnistun.