Tunnustan

En sano, että tämä olisi jotenkin helppoa; elää määrätietoisesti valiten hyvän, oikean ja puhtaan, olla antamatta ajatustensa vallata. 

Ei totisesti ole. Kompastun ja kompuroin. Taas valitsen oikean, ja taas kompastun.

Olen nyt taas muutaman kerran viikossa herännyt aamuyöstä (esim. esikoisen itkuun) enkä ole sitten enää saanut unta. Väsy olisi kova, mutta kroppa on niin jännittynyt, etten saa enää rauhoitettua itseä uneen. Jännittää, ärsyttää, turhauttaa. Edistymisaskel on kuitenkin siinä, että en enää anna sen vaikuttaa yhtä paljoa minuun. Tottakai se vaikuttaa, sillä olen sen päivän aivan tuhottoman väsynyt, ja  taas vaikuttaa mieleeni. Nyt osaan kuitenkin jonkun verran pysäyttää mieleni sanakoetta, tai ainakin hiljentää sitä vähäsen, siis inasen. Huh, pitkä on tämä oppikoulu. Näinä päivinä Jeesus kuitenkin yleensä tavalla tai toisella saa minut nousemaan. Muistan Sanankohtia tai aiemmin tänne kirjoittamiani "viisauksia". 

Tunnustan, että olisi silti hienoa olla pirteä.

Tunnustan, että ärsyttää ihan sikana.

Tunnustan, että pelkään ihan jo fyysisenkin terveyteni puolesta, kun jännitän, pelkään ja nukun liian vähän.

Tunnustan, että joskus (tai no usein) olen kateellinen niille, joilla ei ole mitään ongelmaa nukkumisen kanssa.

Tunnustan, että tämä on vaikea tie, mutta minulla ei ole vaihtoehtoa, jos tahdon ELÄÄ.