Nyt puhutaan paljon positiivisesta psykologiasta, jossa ihmisen hyvinvointia lisätään muun muassa kiitollisuuden ja hyviin asioihin keskittymisen avulla. Se ei kuitenkaan ole mikään uusi keksintö. Meidät luoneena Jumala on sen jo alusta asti tietenkin tiennyt. Siksi Hän tuo Sanassaan paljon esille ilon, kiitoksen ja tyytyväisyyden merkitystä.
Olen lukenut viime aikoina Paavalin lyhyempiä kirjeitä (kirjeet Galatalaisille, Efesolaisille, Filippiläisille ja Kolossalaisille). Niistä eritoten Filippiläiskirje korostaa tuota iloa Herrassa, ja yleensä paras kohta minulle on kehoitus iloita aina Herrassa ja olla murehtimatta (Fil.4:4-7). Nyt kirjeestä kuitenkin nousi noita tuttuja kehotuksia seuraava kehotus:
...ja vielä veljet, kaikki,
mikä on totta,
mikä kunnioitettavaa,
mikä oikeaa,
mikä puhdasta,
mikä rakastettavaa,
mikä hyvältä kuuluvaa,
jos on jokin avu
ja jos on jotakin kiitettävää,
sitä ajatelkaa. (Fil.4:8)
Olen miettinyt, miksi Jumala ei vaan ota minulta murhehtimista pois ja täytä minua ihmeellisesti rauhallaan. Olen ajatellut, että jos vaan tosi kovasti jaksaisin rukoilla, luottaa ja uskoa, niin ehkä se häipyy. Toki tällaisia yliluonnollisia hetkiä saa toivoa ja saattaa tullakin, mutta sitten taas tuo taivashetki laimenee, ja arki tulee takaisin. Olen viime aikoina alkanut löytää Raamatusta kuitenkin toisenlaista viestiä, kuin mitä nuo aikaisemmat ajatukseni ovat olleet. Raamattu itse asiassa antaa meille uskoville aika paljon kehotuksia myös mielen alueelle, ei vain kehotuksia hyviin tekoihin, antamiseen liittyen tai seurakunnassa palvelemiseen. Jumala tietää, millaista tekoa olemme ja miten helposti katsomme itseemme ja lannistumme. Siispä Hän tahtoo auttaa meitä antamalla meille keinoja Hänen tuntemisensa lisääntymiseen ja niin myös luottavaisempaan ja toivekkaaseempaan mieleen, mikä taas lisää meidän yleishyvinvointia.
Tuo yllä oleva jae on yksi tällainen suuntaviitta ja keino. Voimme suunnata ajatuksiamme (ja toki puheitamme) hyvään. Olen huomannut, että valitukseni on nyt tullut tieni päähän. Minua ei auta enää se, että vuodatan rukousvihossa ongelmani tai kirjoittaisin tähän blogiin valituksiani, vaan nyt tarvitsen toisia keinoja. En väitä, etteikö tuollaisiakin tarvita, mutta nyt itse tarvitsen nimenomaan kiitosta, iloa, rentoutta, vapautta, puhtautta ja hyvyyttä. Siispä tahdon ottaa ohjenuorakseni tuon. Minulla on tapana tehdä monista asioista itselleni lakia (siis sellaista orjuuttavaa pakkopullaa), mutta tästä sellaista on vaikea tehdä.
Kun Jumala meille kehotuksia antaa, Hän tietää, ettemme niihin itsessämme kykene. Voi miten pystyisinkään ajattelemaan puhtautta ja hyvyyttä, kun olen kuitenkin syntinen. Jumala ei jätä meitä yksin, vaan antoi Pyhän Henkensä avuksi tähän hommaan!
Think Him, His Words and all His gifts!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti