perjantai 9. lokakuuta 2020

Näe Näkymätön!

Tahdon nähdä Näkymättömän

 "Uskossa hän (Mooses) lähti Egyptistä pelkäämättä kuninkaan vihaa. Ikään kuin nähden Näkymättömän hän kesti." Hepr.11:27

Heprealaiskirjeen luvussa 11 esitellään meille uskon esikuvia. Minua puhuttelee, ettei heidän uskossaan ollut kyse omasta voimasta, vaan Jumalan suuruudesta. Jumalan suuruus ja luottaminen siihen antoi heille voimaa jaksaa, vaikkeivat he nähneet, tunteneet ja kuulleet kokoaikaa Jumalan läsnäoloa.  He TIESIVÄT, että Jumalan kyllä toteuttaa lupauksensa, ja vaikkeivat aina olisi pysyneet tässä tietoisuudessa, siltikin Jumala toteutti lupauksensa. Jumala on niin erilainen kuin me, jotka niin mielellämme mittaisimme uskon vahvuuden omien tunteidemme mukaan. Toki itse kovasti rohkaistun, jos koen vahvasti, että nyt minua kuullaan ja nyt todella uskon, mitä rukoilen. 

Mielestäni tuo yllä oleva kohta on mahtava. Miten voisimme nähdä Näkymättömän? Näkymätön tulee meille näkyväksi niin monella tapaa. Onhan meillä näkyvä Sana, jota saan kuulla ja nähdä. Uskomatonta! Lisäksi saan aina ehtoollisessa näkyvästi, tuntuvasti ja maistuvasti Näkymätöntä - vieläpä yhdistettynä kuultavaan Sanaan: Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Näiden varmojen kanavien lisäksi voin myös päivän mittaan muistuttaa itseäni, että Näkymätön on kokoajan kanssani. Voin ympäröidä itseni asioilla, jotka muistuttavat asiasta: risti kaulassa, ruokarukoukset, Raamatunlauseita seinällä, ristinmerkin tekeminen ja mikä tahansa muu, mikä voisi muistuttaa Hänestä. Tämä siksi, että minä kestäisin, ei siksi, että pelastuisin. Siihen riittää yksin usko ja kaste, mutta tarvitsen niin kovin usein muistutusta Näkymättömästä, että tahdon näitä keinoja käyttää - jotta kestäisin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti