Uusi sivu on aennut

Ihana syksyinen ilma. Yksi on töissä, yksi viskarissa, yksi kerhossa ja yksi syö sydänmuroja lattialta. Minä taas halusin hieman avata mieltäni. Katselen aina välillä ulos kauneuteen ja hörpin kahvia. Kaikki on hyvin, vaikka mieli meinaa todistaa välillä muuta. Olen oppinut todella paljon viimeisen kuukauden aikana, ja mistäs muusta kuin kestoaiheesta: unesta ja unettomuudesta. Nyt koen, että muutos on alkanut. Löysin nimittäin jotain, mikä oikeasti voi auttaa. Tähän mennessä olen epätoivoisesti etsinyt, miettinyt, tuskaillut, märehtinyt, pelännyt, jännittänyt, RUKOILLUT, pettynyt. Englannin kielen verbi struggle (kamppailu) kuvaa täydellisesti sitä tilaa. Sitä se on totisesti ollut. Mieleni on ollut välillä ihan sairaan lujilla, ja koko kesän se on ollut tosi lujilla sisäisen kamppailun tähden. Välillä se on ilmennyt fyysisesti, välillä syvenevänä ahdistuksena. 

Muistan elokuisen päivän, kun kuulin kahdesta rukousvastauksesta. Olin iloinen, ja samalla surullinen: Milloin on minun vuoro? Milloin Jumala autat minua tässä? Miksi koko avioliiton alun ja pikkulapsiajan minun pitää tuhlata energiaa tähän ongelmaan ja olla väsynyt? Olisinkin väsynyt vain lasten tähden!

Sitten selailin Facebookin Nuku paremmin-ryhmää, ja yksi kommentti auttoi minua tekemään löydön: Daniel Erichsenin The Sleep Coach Schoolin Youtube-kanavan. Uskon, että se oli rukousvastaus. Se oli jotain uutta ja erilaista. Ensimmäistä kertaa joku kertoi, mistä on kyse, ja asia on hyvin yksinkertainen. Syy on VALVOMISEN PELKO. Pelkään yli kaiken valvomista, ja siitä on tullut uhka. Myös ratkaisu kerrottiin. Sekin on yksinkertainen. Kouluta mielesi siihen, ettei valvominen olekaan uhka, ja lopulta alat nukkua, kun valvominen ei ole uhka. Ihan näin yksinkertaistahan se ei ole, ja kun on viisi vuotta kouluttanut mieltään siihen, että valvominen on hirveä uhka, jota pitää pelätä, vie se kauan aikaa ennekuin mieleni oppii siitä pois. 

Olen kuitenkin päässyt muun muassa seuraavien ajatusten avulla eteenpäin:

• Valvominen ei ole vaarallista. Tähän mennessä mielessäni on ollut vaan ne kaikki uhkakuvat siitä, miten valvomiseni saa aikaan sydänoireita, Alzheimerin tautia tai sokeritautia. Kanavalla kuitenkin kumotaan valvomisen suora yhteys sairauksiin. Se helpottaa huomattavasti asiaa! Jos valvominen ei ole vaarallista, miksi pelkään sitä. Toki valvominen lisää muisti- ja keskittymisvaikeuksia, päänsärkyjä, kolotuksia, hermostuneisuutta yms., mutta se ei ole kuolemanvakavaa. Inhoan edelleen väsymystä ja tukkoista oloa, mutta se on vain se olo.

• Minun ei tarvitse tehdä mitään uneni eteen. Kaikki, mitä yritän tehdä uneni eteen, itse asiassa lisää unettomuutta, koska se tuo mukanaan paineen: Tämän avulla minä nukun. Siispä kaikki mahdolliset yritykset auttaa unta ei oikeasti auta. Mikäli nuo samat asiat rentouttaa ja saa ajatuksia unesta pois, ne voivat todella auttaa, mutta vain siksi, koska nautit siitä. Ei siksi, että koitat saada unen sen avulla. Tämäkin helpotti! Ei tarvitse miettiä, että mitä jos oikein harjoittelisin rentoutuksia, niin lopulta ne auttaisivat. Se kuulostaa niin työläältä. Vapauttavampaa on olla yrittämättä yhtään mitään.

• Olet normaali. Tämä on yksi isommista asioista, jotka helpotti minua. On normaalia, että unesta tekee tällaisen ongelman ja miljoona sivuongelmaa samaan aiheeseen liittyen. Kun siitä tulee uhka, pelkokeskus muistaa sen, ja ongelma vain kasvaa. Tärkeintä olisi saada vakuutettua itselle, että oikeasti ei ole mitään pelättävää. 

• Tärkeintä ei ole nukutut tunnit, vaan miten suhtaudut uneen. Olen analysoinut ahkerasti aamuisin: Milloin nukahdin? Miten nukuin? Heräsinkö monesti? Valvoinko? Otinko lisää lääkettä? Unettoman ongelmana onkin tuo mittaaminen, mutta se mittaaminen lisää paineita. Nyt olisikin tärkeää vaihtaa näkökulmaa: Aamulla voisi analysoida, miten lempeä ja hyvä olit itsellesi yöllä? Olitko myötätuntoinen, vaikka valvoitkin? Olitko kiltti itsellesi, etkö soimannut itseäsi? Ja vaikka soimasitkin, selvisit siitä.

• Keskisty kaikkeen siihen, mikä on hyvää ja mikä pitää sinut kiinni elämässä. Toisin sanoen anna uniajatuksille mahdollisimman vähän polttoainetta. Mitä enemmän luet ja puhut unesta, sitä enemmän se saa valtaa tilaa ajatuksissa. Kaikki märehtiminen unen ympärillä lisää ongelmaa. Sen sijaan tee kivoja asioita, keskityä kaikkeen muuhun. Tee se lomamatka, jota et kyennyt tehdä univaikeutesi takia. Mene salille, vaikka alla olisi huono yö.

Oikeasti käytännössä tämä on aika vaikeaa. Kun olet viisi vuotta pelännyt iltoja, öitä, aikaisia aamuja, seuraavia sumuisia päiviä, niin miten lakata yhtäkkiä pelkäämästä? Tie ei olekaan helppo eikä helpotus odota vielä nurkan takana, mutta uskon, että vähitellen saan koulutettua mieltäni ja rauhoitettua pelkokeskusta. Unettomien suurin ongelma on hyperarousalty, ylikiihtyneisyys, ylivirittyneisyys, joka syntyy paineesta, jännityksestä ja pelosta. Siihen ei ole muuta keinoa kuin tehdä jotain, mistä nauttii, koittaa puhua itselleen lempeästi ja luottaa omaan kroppaan, että uni kyllä jossain vaiheessa voittaa. Pelolle en nyt voi mitään. Voi myös muistuttaa, että todellisuudessa ei ole mitään pelättävää. 

Olen jo päässyt askeleita eteenpäin. Sitten taas pelko valtaa enemmän. 

Se on osa tätä prosessia, mutta nyt tiedän, että minulla on toivoa.

Välillä koen hitusen vapauden tunnetta. Ripaus tunteesta, jota tunnet tällaisen maiseman edessä. Tuuli tuivertaa kasvoja, edessä on avaraa.