Joulukuusi loistaa valoaan. Vatsa täynnä aamupuuroa. Pojat touhuavat joululahjalelujensa kanssa lattialla (tai no todellisuudessa pienempi heistä koittaa parhaansa mukaan antaa oman jälkensä tähän tekstiin). Luen Raamattua, ja koitan saada ajatuksiani kokoon. Kovin usein ne palaavat pohtimaan sitä, miten nyt on nukuttu, ja miksi taas piti ottaa lisää nukahtamislääkettä, että nukahdin. Miten käy tänään illalla? Jokainen uniongelmainen ymmärtää nämä pohtimiset.
Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, olen ollut välillä niin kovin kateellinen niille, joilla ei ole mitään ongelmia unen kanssa. Tuntuu, ettei heillä sitten paljon mitään ongelmia olekaan, kun kerta saavat nukkua yönsä rauhassa. Sitten olen pohtinut, miksi olen sallinut itselleni tällaisia ongelmia; siis miksi sallin asian olla niin kovin ison ajatuksissani. Syytän itseäni, ja kierre on valmis. Pyörin sängyssä, otan lääkkeen, nukahdan, herään ja syytän itseäni.
Nyt vähitellen olen oppinut hyväksyntää. Voi miten vaikeaa se onkaan, mutta kiitos ja hyväksyntä on ainoa tie vapauteen; joskin mutkainen ja kuoppainen tie. Olen ymmärtänyt, että jokaisella todella on omat kipunsa ja taakkansa. Ei täällä kukaan pääse mitenkään helpolla, ja itse asiassa kivussa ja kivun kautta oppii monia asioita. Tänään luin Heprealaiskirjeestä:
Koska hän (Jeesus) oli itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän voi itse auttaa kiusattuja. (2:18)
Sitten, itse asiassa ongelmani on hyvin hyvin pieni. Pääni sisässä teen vaan siitä niin kovin ison, mutta siitäkin olen oppinut kiittämään. Ymmärrän nyt hyvin paljon enemmän niitä, joilla on jokin mielenterveysongelma. Kun mieli saa vallan, se todella saa vallan. Oma minä uskoo, mitä mieli sanoo. Kun se sanoo, että nyt on todella iso hätä, niin sitä uskoo, että nyt on katastrofi lähellä. Siksi on ollut hyvä oppia etäisyyttä omiin tunteisiin ja ajatuksiin. Itse asiassa niin monet asiat on niin todella hyvin!
Tässä hetkessä kiitän. Otan vastaan myös negatiiviset tunteeni ja ajatukseni: pettymyksen, epäilyn ja itsesyytökset. Annan anteeksi ne itselleni, ja päästän niistä irti. Jos ne pyrkivät tulemaan uudelleen, kiitän ajatuksistani, ja taas päästän ne. Kymmeniä ja satoja kertoja. Nauran lasten kanssa, ja suuntaan mieleni hyvään - jälleen! Huh, mitä ajatuksien oravanpyörää! Elämä on.
Mutta tiedättekö, mikä totuus on mahtava:
Toimitettuaan puhdistuksen synneistä
hän on asettunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.
Joulun Herra, Jeesus, astui tähän maailmaan Marian kohdusta, ja suoritti puhdistuksen synneistä. Pääsiäisen pelastusteon ja helatorstain taivaaseenastumisen jälkeen hän asettui Majesteetiin (siis Kaikkivaltiaan Jumalan) oikealle puolelle. Nyt Hänellä on kaikki valta. Hänessä Elämä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti