Tiedättehän sen, miten vaikeaa on olla ajattelematta jotain, mitä käsketään olla ajattelematta?
"Älä ajattele, ettet saa unta."
Se on ärsyttävintä, mitä sanotaan tässä vaiheessa. Kyllähän minä hyvänen aika tiedän, että se ajatus ei helpota yhtään. Se on kaiken tämän syy ja seuraus.
Vaikka voin nyt paremmin kuin koko tämän haastavan viisivuotisjakson aikana, on uniongelma minulla edelleen. Moni asia on mennyt parempaan suuntaan, mutta en vieläkään ole oppinut keinoja itseni rauhoittamiseen, kun väärät ajatukset iskevät. Vääriksi sanon niitä, jotka estävät minua nukahtamasta. Välillä toki jokin todellinenkin murhe estää nukahtamisen, mutta sen ymmärtää. Jokukin ilta aloin pohtia sodan kauheuksia, ja sen takia nukahtaminen kesti. Suurin ja ainoa murhe, joka minut oikeasti ja toistuvin kausin pitää hereillä, on vain ja ainoastaan murhe siitä, etten nukahda. Inhimilliset huolet ja murheet osaan jo aika hyvin käsitellä, mutta sitä ajatusta en, etten saa unta.
Luen kirjaa, silmät painuu kiinni ihanan raukeaan oloon. Nyt voisi alkaa nukkumaan. Tsädäm! Yksi ajatus: et saa unta, ja uni karkasi kauaksi tulevaisuuteen. Kurkkua kuristaa. Sydänalaa puristaa. Kuinka kauan tässä taas menee?
Miten siis olla ajattelematta ajatusta, jota ei saisi ajatella, joka pilaa iltasi ja yösi, murtaen jaksamistasi, sitä, mitä minä olen. Se häiritsee vaimona ja äitinä olemista. Se haittaa liikuntaharrastusta. Periksi en silti anna. Tähän on löydyttävä keino, ja aion selvittää sen.
Koita olla viisi minuuttia ajattelematta valkoista karhua. Katso kellosta aika. Onnistuitko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti