Kirjoitin toissapäivänä kutsumukseni koetuksista. Onko sattumaa, että nyt kahtena seuraavana päivänä yksi osa-alue on ollut erityisellä koetuksella. Olen nimittäin ollut sitä normaalia väsymystä triplasti väsyneempi. Oikeastaan vasta tajusin, että olen itse asiassa ollut ihmeen pirteä tässä välissä, koska en ole hetkeen tuntenut tätä päänsärky-lamautus-sumu-väsymystä. On vain ollut sellaista tavallista normi- ja raskausväsymystä, joka on alkanut helpottaa yleensä siinä päikkärien jälkeen. Tämä lamaannusväsymys kestää koko päivän.
Tämä todella koettelee, koska kärsivällisyys ja sietokyky on vielä enemmän koetuksella. Lapsille tulee huudettua ihan pienistä, ja kaikki tuntuu niin raskaalta vaipanvaihdosta alkaen. Kaikki sotkut näyttää tuplasti pahemmalta, oma olo on niin kankea ja sumuinen, tekisi mieli vain syödä, ja puhelin osuu käteen liian usein. Koita tässä muistuttaa itseä armollisuudesta. Katson vain muita ihmisiä, ja mietin, kuinka pirteiltä ne näyttävät. Ohijuokseva sporttinen äiti kahden pyöräilevän poikansa kanssa ei helpota oloa. Jaksanko enää koskaan edes juosta? En varmaan.
Sitten muistutan itselleni, että kaikki nämä ajatukset johtuvat tästä väsymyksestä, ja että joku päivä näen taas selkeämmin. Joku päivä, ehkä viikon päästä, olen taas vähän pirteämpi. Elämä on silti juuri nyt, ja voin silti elää täysillä, vaikka en itse niin olekaan tänään kartalla. Onko ketään, joka voi samaistua? 😁
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti